All good things must come to an end

Viimeistä viedään. Nella viimeiset sanansa jo sanoikin ja listasi 10 asiaa, joten nyt on minun vuoroni.

It is time for the last post. Nella has already said her last words and now it is my turn.

IMG_4714

1. Nautinto / Enjoyment

Aurinko. Auringon polttava kuumuus tuntui marraskuussa ihanalta. Suomessa eletään pimeintä aikaa, joten kaksi viikkoa auringon paistetta ja lämpöä tuntui taivaalliselta. Lisäksi aurinko oli niin hassun korkealla. Varjoa joutui melkein etsimään nähdäkseen sen, kun taas Suomessa varjot ovat aina pitkiä.

The sun. The heat of the sun felt so good. November is the darkest and usually the most depressing month in Finland, so it felt incredible good to see the sun and feel the heat.

IMG_5891

2. Epämiellyttävin / The Most Unpleasant

Lepakot. 20 lepakkoa tuijottaa katosta, kun käy vessassa ja suihkussa. Ei kiva. Kuva kertoo kaiken.

The bats. Still give me the creeps. 20 bats staring from the ceiling when you are in the shower or on the toilet. Not nice. Not nice at all.

Dala dalasta, ei vielä edes täyttä!

Dala dalasta, ei vielä edes täyttä!

3. Paikallinen / Local

Dala dala. Paikallisin asia, minkä voin keksiä ja niin kaukana suomalaisesta kulttuurista. Kertauksena vielä: DD on siis ”paikallisbussi”, joka näyttää tosin pakulta ja on pakun kokoinen. Tungetaan niin täyteen kuin mahdollista, porukkaa vaikka pinoon toistensa päälle.

The dala dalas. They are as local as it can get and so far from Finnish culture. You just can’t have anything like that in Finland. Well maybe it is a good thing, because they weren’t that comfortable but an experience for sure!

IMG_5036

4. Ääni / Sound

Koko äänimaailma. Aamurukoukset puoli viideltä, kukon laulu, koirien ulvonta illalla, linnut, heinäsirkat, nauru, liikenteen äänet, kaikki luonnonäänet. Kaikki on niin erilaista kuin Suomessa. En edes aluksi tajunnut kiinnittää huomiota ääniin, mutta kun lähetin whatsappissa ystävälleni ääniviestin ja ensimmäisenä tuli takaisin ”sairaan siistin kuulosta taustalla kaikki äänet”, aloin kuuntelemaan kaikkea paljon enemmän. Onneksi oli zoomi mukana!

The whole sound world. Just everything: morning prayers, dogs howling, birds, all the sounds of the nature, laughing, the sounds of the traffic. Everything is so different from Finnish sound world.

IMG_6534

5. Hetki / Moment

Muistan elävästi, kun lähdimme ajamaan Dar Es Salaamista kohti Iringaa ja katsoin pikkubussimme ikkunasta maisemia ja pieniä kyliä joiden ohi ajoimme ja mietin: ”miten tässä maassa voi saada jotain muuttumaan”.

I remember when we were driving from Dar Es Salaam to Iringa and I looked out from our buss’ window all the little villages we drove by and thought ”how can you manage to change things in here”. By this I mean like big changes and development in the society.

IMG_5929

6. Paikka / Location

Ruahan kansallispuisto. Uskomaton kokemus kaikin puolin nähdä kaikki eläimet omissa luonnollisissa elinoloissaan. Kokemus mitä ei varmasti ikinä tule unohtamaan ja mikä varmasti löytyy monen suomalaisen bucket listilta. Nyt se on vedetty yli omaltani, tosin lähtisin uudestaan ihan milloin vain.

Ruaha National Park, no questions asked. Even though the bats made my list as the most unpleasant thing, the whole safari experience was something I will never forget. I would do it all over again in a minute!

IMG_6480

7. Haastavin / The Most Challenging

African time. Länkkärinä on vaikea päästä sisälle afrikkalaiseen aikakäsitykseen. Suomessa arvostetaan paljon toisten aikaa ja pidetään huolta, että paikalla ollaan ajoissa. Jos on pari minuuttia myöhässä, niin heti ilmoittaa siitä. Myöhästyminen on asia, josta valitetaan Suomessa kokoajan, mutta Tansaniassa se on lähestulkoon tapa. Esimerkkejä matkalta löytyi kasapäin, vaikkapa se, kun olin sopinut tapaavani ryhmän kello yhdeksältä ja lopulta he saapuivat paikalle puoli yhdentoista jälkeen. Eihän siinä mitään ”anteeksi, että olen myöhässä” tarvinnut pyydellä, se on vain African time ja hakuna matata.

African time. It is so very different from our time view in Finland. In Finland if you are even a couple of minutes late, it is considered good behavior to inform about that. Being late is something everybody is always complaining in Finland, so relaxed African time is very hard to get used to.

IMG_7316

8. Yllättävin / The Most Suprising

Kokemus kokonaisuudessaan ja miten paljon ehtii kiintyä kaikkeen lyhyessä ajassa. Kaksi viikkoa on juuri sellainen aika, että ehtii päästä yli alkujännityksestä ja tottua miten asiat hoidetaan vieraassa kulttuurissa ja tutusta ihmisiin. Samalla asia ei yllättänyt minua, koska tämän on aiemminkin kokenut, mutta samalla yllätti: miten niin lyhyen ajan jälkeen voi jäädä kaipaamaan kaikkea.

The whole experience and how attached can you become to everything. At the same time it didn’t surprise me how attached I became in that time. But still: how much can you long omething after only two weeks?

Ryhmäni haastateltava Titus ja hänen vaimonsa

Ryhmäni haastateltava Titus ja hänen vaimonsa

9. Opetus / Lesson

Journalismi Tansaniassa. Helposti unohtaa miten hyvässä jamassa asiat oikeasti Suomessa ovat. Sananvapaus on asia, jota pitäisi osata arvostaa enemmän. Tansaniassa tilanne on toinen. Siellä voit oikeasti joutua ongelmiin juttujesi ja sanomiesi vuoksi. Ei mitään pientä huomautusta JSN:ltä vaan suoraan vankilaan. Tuo hieman kontrastia asioihin.

Journalism in Tanzania. People forget so easily how good things are in Finland, like freedom of speech. It is a huge deal and in Finland we do truly have that freedom. In Tanzania things are different. You can’t say everything you would like to, you don’t have that freedom.

Ei tätä meidän neljän poppootakaan ihan heti unohda <3

Ei tätä meidän neljän poppootakaan ihan heti unohda ❤

10. Ikimuistoisin / The Most Memorable

Kulttuuri ja ihmiset. Hakuna matata, rento meno, fist pumpit joka aamuun kaikkien kanssa ja toisista ihmisistä välittäminen. Aina kysytään mitä kuuluu, miten menee, miten perhe. Ihmiset ovat niin huomaavaisia ja sydämellisiä. Niin paljon ihania ihmisiä tuli tavattua matkan aikana, että kai se on vain pakko Tansaniaan vielä jonain päivänä palata.

The culture and the people. Tanzanian culture with its African time, relaxed attitude and consideration is just wonderful. All the people I met were so warm and considering, just something I can’t ever forget. I met so many wonderful people that I guess I’ll just have to go back someday… someday one day maybe J

 

Tämä oli nyt sitten se viimeinen postaus. Toivottavasti blogia on ollut kiva lueskella, ainakin sitä on ollut ilo kirjoittaa, kiitos!

So this was the last post. Hope you have enjoyed our posts. It has been great to share this experience with all of you!

Thanks for everything. With love from Finland,

Lotta

“Jos ei koskaan lähde on niin vaikea palata, joten nähdään taas se oli niin mukava tavata”

IMG_4725

Mainokset

10 things and thank you

Kotona melkein viikko takana ja ajatukset ovat ehtineet hieman kypsyä. Reissuun on aina siistiä lähteä, mutta kotiin on hyvä palata.

Mieleen tuli koko matkan ajan asioita, jotka halusin jakaa ystävien ja perheen kanssa. Jutellessani heidän kanssaan, tulee toisteltua ”ai niin, tämän unohdin vielä kertoa…”.  Onneksi on Lotta, Juuso ja Sami, joiden kanssa voidaan hyvällä omatunnolla fiilistellä tätä vielä pitkään.

We have been at home for five days now. Travelling is always speacial but it’s also good to come back home to friends and family. I had so many things to share with my people if they have just patience to listen. I’m happy to have Lotta, Juuso and Sami who can share these memories with me.

1403124_10152828388635132_2266817387270596375_o

Best 10 things of the journey (in Finnish and English):

1. Nautinto/ Enjoyment:  Nauru. Paikalliseen kulttuuriin kuuluu iloinen elämänasenne, mikä on tarttuvaa. Välillä naurettiin niin paljon, että vatsaa kipristeli ja poskiin sattui. Muun muassa toisinaan huolestunut Sami aiheutti pieniä huumorihetkiä meidän keskuudessa: ”Sami, onko hyvää sun ruoka?” ”On. Jos tästä ei tuu vattatautia”. Eikä muuten tullut.

Laughter. If a good laugh gives you more years we got those a few during our trip. The local culture seemed to enjoy of life and there were laughter in everywhere. Sometimes my stomach and cheeks hurted because I laughed so much. 

2. Epämiellyttävin / The Most Unpleasant: Tämä on helppo: lepakot!! Safarilla majoituksemme terassilla, sekä suihku- ja wc-tilojen katosta roikkui kymmenittäin lepakoita. Varmasti vaarattomia ja sympaattisia eläimiä, mutta lentävä rotta ei jostain syystä ilahduttanut minua sillä hetkellä. Veikkaan, että silloin tuli käytyä nopein suihkureissu, pimeässä lepakoiden lentäessä ympäri suihkutilaa. Sydän tykytti täysillä. Yöllä lepakoiden siipien kahina herätti Rumbabor -unista (malarialääke) ja luulin herääväni keskeltä suht huonoa kauhuleffaa.

Bats!! In our accomadation on safari there were bats on the terrace and shower facilities. Certainly harmless and adorable animals but a flying rat was too much for me this time. I guess that night I had the fastest shower I’ve ever taken and surrounded by bats…..

3. Paikallinen / Local: Daladalat, eli DD:t. Paikallinen yleinen matkustuskeino. Pikkubussit ovat lähes aina ihan täyteen pakattuja, tai oikeastaan, Daladala ei ole koskaan täynnä. Siellä saattaa saada syliin vieraan vauvan tai kanan. Daladalassa tuoksuu hiki. Daladalan yksi matka maksaa euroissa noin 40 senttiä. Ei turhaan hinnalla pilattu matkustusmuoto. Kotona yksin aamulla kylmässä bussissa melkein ikävöin DD:n lämpöistä tunnelmaa.

Daladalas, DD’s. Local common way to travel. These minibuses can’t be full. You might get a guest into your arms, a baby, chicken or whatever.

4. Ääni / Sound: Kello aamuneljältä kukko kiekuu, jonka jälkeen alkaa toisen kirkon laulubileet ja viideltä varsinaiset megajamit. Imaamit veisasivat antaumuksella rukouslaulut viiden paikkeilla ikkunamme alla. Äänimaailma toistui aamu toisensa jälkeen. Jos laulaja oli jokaisena aamuna sama mies (eikä nauhalle äänitetty), nostan hattua hänelle. Hienosti laulettu!

Near of our room was a church which had a quite good parties every Morning. Imams were singing their song at 5 am below our window. This repeated every Morning. Kind of missing it back at home.

5. Hetki / Moment: Oivaltava hetki huomata, että mikään ei toimi. Tai toimi, mutta ei niin, miten me asiat ajatellaan. No hurries, no worries, hakuna matata!

When I realized no hurries, no worries in Tanzania. Hakuna matata!

6. Paikka/ Location: Ruahan kansallispuisto. Eläimet, auringonlasku ja – nousu, luonto. Lähdettiin aamulla puoli seitsemältä safarilla aamuajelulle. Oli hiljaista ja niin kaunista. Katsottiin takapenkillä väsyneinä maisemia ja hymyiltiin. Hetken kuluttua ei enää väsyttänyt, kun tsetse-kärpäset tekivät joukkohyökkäyksen autoomme.

Ruaha National Park. Animals, sunrise and sunset, pure nature. At 7 am it was so quiet and beautiful. Simple but beautiful.

7. Haastavin / The Most Challenging: Afrikkalaisen aikakäsityksen ymmärtäminen. Tarvitseeko tätä nyt enää selittää?  Jengi menee ja tulee, puoli yhdeksän vai puoli kaksitoista, ei niin väliä. Minuuttiaikataulut ovat hätäisiä länsimaalaisia varten, ei leppoisille tansanialaisille.

African Time, do I have to say more 😉 It was a bit difficult to understand and get used to with it. Minute timetables are for too busy western people, not in Africa.

8. Yllättävin / The Most Suprising: Norsujen salametsästys. Tiesin, että norsunluulla tehdään bisnestä, mutta en ymmärtänyt sen olevan näin vakavaa. Joitain vuosia sitten Kiinan presidentti Xijinping vieraili Tansaniassa ja osti isot määrät norsunluuta, että sen hinta nousi huomattavasti kaupanteon jälkeen. Viimeisen viiden vuoden aikana salametsästäjät ovat tappaneet noin puolet (!!!)  Tansanian norsuista. Norsunluun kauppa on ollut kansainvälisesti kiellettyä samasta vuodesta kun olen syntynyt, eli melkein 26 vuotta. Norsunluuta kaupataan lähinnä Aasiaan (lue Kiinaan). Mitä enemmän kiinalaiset rikastuvat, sitä suuremmaksi norsunluubisnes kasvaa ja norsut vähenevät. Samanlaista kauppaa käydään ainakin Etelä-Afrikassa sarvikuonojen sarvista. Tästä on olemassa hyviä dokumenttejakin. Suosittelen.

I knew that ivory do the business but I really didn’t understand it was that serious. In the past years, poachers have killed about HALF elephants in Tanzania. Ivory trade has been internationally banned since year 1989, almost 26 years now. Ivory trade mainly goes to Asia and China.

9. Opetus / Lesson: Afrikka on paljon muuta kun kliseiset kuvat, joita televisiosta näemme. Jostain syystä media haluaa näyttää meille Afrikan nälänhädässä ja surkeissa tilanteissa. Nälänhätää on, eikä aihe todellakaan ole tuulesta temmattu, mutta me näimme matkalla iloisia ihmisiä. Ihmiset ovat tyytyväisiä siihen, mitä heillä on ja perustarpeet olivat kunnossa.  Kaipaisin monipuolisempaa uutisointia Afrikasta. Nyt luemme uutisista Ebolasta, Boko Haramista tai nälänhädästä.

Africa is much more than the cliched images that we see on TV and newspapers. For some reason
media wants to show us only the sad side of Africa.  I would want to see good stories from African countries. Now we only read of Ebola virus, Boko Haram and famine.
10. Ikimuistoisin / The Most Memorable: Ihmiset. En tule unohtamaan ikinä, miten sydämellinen vastaanotto me saatiin kun menimme ensimmäisenä päivänä yliopistolle. Paikalliset koulukaverit kertoivat meille juttuja heidän kulttuurista, ja olivat yhtä innoissaan kuulemassa juttuja suomalaisista tavoista ja jopa oppimaan suomenkieltä. Halauksien ja fistpumpien määrä oli loputon.

People. I will never forget how friendly reception we got when we  went first day to the university. Local school mates told us much of their culture and were excited to hear our stories from Finland. Asante!!

Kuva: Lotta Lybeck

Kuva: Lotta Lybeck

Kaksi viikkoa oli liian lyhyt aika, se jätti mieleen monta kysymystä ja herätti uteliaisuuden. Afrikan manner on valtavan kokoinen ja sieltä löytyy monta mielenkiintoista tarinaa. Uskon, että uteliaisuus vie meidät vielä takaisin jonain päivänä.

Tässä vaiheessa viimeistään on hyvä kiittää loistavaa matkaseuraani Lottaa, Samia ja Juusoa,  sekä paikallisia opiskelijoita ja kollegoita Namibiasta ja Ghanasta. Erityiskiitos Pia Alangolle ja Susanna Pyörteelle matkan mahdollistamisesta ja työpanoksesta.

Osaltani Tansania – stoorit ovat tältä erää tässä. Seuraavaksi siirrän ajatukset loppusyksyyn, opiskeluun kotona ja ensi kevään vaihtoseikkailuun Atlantin toisella puolella. Jos ei koskaan sano heippa, ei voi palatakaan 🙂 Kiitos, kun olette lukeneet ja kommentoineet blogia. Oikein hyvää loppuvuotta ja tulevia kujeita vuonna 2015!

——————————————————————————————————————————————
Two weeks is too short time. It left many questions. I believe that  curiosity takes us further back one day. At this point I want to say thank you to best travel mates I could have, Lotta, Sami and
Juuso, Pia and Susku, thank you 🙂 And of course local students and colleagues from Namibia and Ghana. It was a pleasure to meet you all!

Next I will focus on my studies in Finland and next spring exchange semester in California! Thank you for reading and comments in this blog. All the best for you and happy for coming year 2015!

With Love,

Nella

1450917_10152828387605132_4209061061567048241_n

 

Journey back home

Suomessa ollaan. Takaisin harmaudessa ja pimeydessä. Onhan kotiin aina ihana palata, mutta aika haikeaa oli lähteä ja jättää Tansania taakse.

Lauantaiaamuna startattiin Neeman pihalta kahdeksalta ja tankkauksen jälkeen matka kohti Dar Es Salaamia alkoi.

Kun tulimme Iringaan, loppumatkasta oli pilkkopimeää, tällä kertaa mentiin valoisan aikaan koko matka. On vaikea sanoa kumpi oli pahempi. Koska Iringa sijaitsee 1500 metrin korkeudessa, Iringan päädyssä matkasta mennään noin kolmisen tuntia vuoristossa. Tällä kertaa sen sijaan, että näimme vain vastaantulijoiden valot, näimme mihin tipahdamme jos luisumme tieltä. 100–120 km/h vauhtia vuoriston mutkikkailla teillä ja edessä oleva ohitetaan silloin, kun siinä on joku, ei silloin kun on ohitukselle sopiva kohta. Tällä yhtälöllä tultiin siis ensimmäiset kolmisen tuntia ja voin kertoa, että hiukkasen kädet hikosivat siinä.

IMG_7457

Loppumatka meni rauhallisemmissa merkeissä, kunnes saavuimme Darin päätyyn.

Darissa meitä nimittäin odotti ”pieni” lauantairuuhka. Seisoessamme ruuhkassa alkoi myös tietenkin hurja kaatosade ja meidän oli pakko sulkea pikkubussimme ikkunat, jotka olivat ainoa ilmastointimme. Siinä koettiin varmaan koko reissun hikisimmät hetket: ikkunat kiinni, kosteus kasvaa ja lämpöä ulkona reilusti yli 30 astetta.

Kuuden aikaan olimme vihdoin perillä hotellillamme.

Lounaspaikkamme matkalla Iringasta Dariin. Tarjolla riisiä, spagettia ja tomaattikastiketta. Riisissä extrana hieman hiekkaa mukana.

Lounaspaikkamme matkalla Iringasta Dariin. Tarjolla riisiä, spagettia ja tomaattikastiketta. Riisissä extrana hieman hiekkaa mukana.

”Melko” laihan lounaan jäljiltä olimme kaikki nälkäisiä ja väsyneitä matkan jäljiltä, joten päätimme syödä vain hotellilla. Helpommin sanottu kuin tehty.

Hotelilla oli illalla valmistujaisjuhlat ja se ilmeisesti hidasti ruuan valmistusta, eihän meille tästä tosin mitään sanottu etukäteen. Odotimme ruokiamme loppuen lopuksi kaksi tuntia. Kaksi tuntia tuntuu melko pitkältä ajalta odottaa ruokaa, kun on edellisen kerran syönyt riisiä ja tomaattikastiketta yhdeltä iltapäivällä. Melkoinen kommellusten lauantai.

Sunnuntaina meillä oli koko päivä aikaa Darissa, sillä lähtö lentokentälle oli vasta kahdeksalta illalla.

Kuumuus Darissa oli aivan toista luokkaa kuin Iringassa. Iringassakin oli kuuma, mutta sen sijainnin ansiosta kuumuus ei ollut tukahduttavaa. Darissa sen sijaan kuumuus oli aivan toista tasoa. Hiki valui jo sääriäkin pitkin, kun oli pari minuuttia kävellyt auringossa. Illalla kahdeksan aikaan lämpömittari näytti +31, siitä voi sitten päätellä, kuinka kuuma päivällä oli.

Darissa kävimme syömässä meren rannalla sijaitsevassa ravintolassa. Pääsimme samalla näkemään myös hieman Tansanian turistipuolta.

Darissa kävimme syömässä meren rannalla sijaitsevassa ravintolassa. Pääsimme samalla näkemään myös hieman Tansanian turistipuolta.

Lentokentällä sitten vähän jonottamista, passien tarkastelua ja leimailua ja odottelua ja koneeseen. Perus lentokenttämeininki. Yllätykseksemme Darin kentällä oli toimiva wi-fi?! Wi-fi toimi paremmin Darin lentokentällä kuin Amsterdamin. Kuka olisi uskonut.

Molemmat lennot menivät koko porukalla enemmän tai vähemmän nukkuessa ja koomaillessa. Hauskaa verrata ensimmäisiä lentoja ja ajomatkoja ja viimeisiä. Tullessa puheliasta porukkaa, lähtiessä hiljaista. Väsymystä ja haikeutta oli selvästi ilmassa.

Maanantaina kahden aikaan laskeuduimme Helsinki-Vantaalla ja kaikkien matkalaukutkin olivat meitä vastassa. Loppu hyvin, kaikki hyvin siis J Turvallisesti takaisin Suomessa.

Vaikka Suomessa nyt ollaan, ei blogi vielä hiljene. Luvassa vielä minulta ja Nellalta koostavaa tarinaa koko reissusta J Eli pari kirjoitusta ainakin vielä luvassa, joten kannattaa pitää blogi kirjainmerkeissä vielä!

Tältä erää heipat, mutta palataan vielä,

Lotta

 

Shortly in English

Back in grey and cold Finland. It is always nice to come back home, but it was very hard and sad to leave Tanzania.

All in all the journey back home went nicely.

Our journey back home began on Saturday morning at eight o’clock. First part of our bus ride was through the mountains near Iringa. Hard to decide which one was more frightening, the ride through mountains in darkness or in daylight. In darkness you could only see the headlights of vehicles, but now in daylight you could also see the drop that waited for you in side of the road if you would slide down. So just a little frightening ride through the mountains.

Rest of the journey to Dar Es Salaam went smoothly until we came near Dar. Traffic jam. It was not a surprise, but still. And of course it started pouring down and we had to close all the windows in our bus. So windows closed (our only air conditioner), pouring down outside the bus and more than 30 degrees. Things got “a little” sweaty in the bus.

After being stuck in the traffic jam we got to our hotel about six o’clock.

Sunday went by pretty fast. We walked around a little and then went eating to Mediterranean restaurant at the seaside. In the evening we went off to the airport and began our final journey towards home.

Monday about two o’clock we arrived in Helsinki.

Everything is good in Finland, but already missing Tanzania.

Our blog is not going quiet yet, we both, me and Nella are still writing one post about our experiences in Tanzania!

So untill the next post,

Lotta

All good things must come to an end

Moi,

hitaiden nettiyhteyksien ja muidenkin tekosyiden takia hieman viiveellä blogipäivitys vasta nyt.

Torstaina oli aikaa projekteiden viimeistelyyn. Aamulla näytti siltä, että jokaisella ryhmällä olisi vielä ”aika” pitkä päivä edessä. Esimerkiksi minun ryhmän jutusta puuttuivat vielä puolet editoinnista, voiceoverit ja käännös swahilista englanniksi ja valokuvien paikoilleen laittaminen. Itseäni hieman huoletti, saadaanko hommia tehtyä saman vuorokauden puolella.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jo lyhyt aika kultaa muistot ja mielessäni on enää, että pitkän päivän jälkeen tuotos saatiin pakettiin. Meidän tarina kertoo Iringan yliopistolla journalismia opiskelevasta tytöstä, joka on fyysistä rajoitteistaan riippumatta pystynyt toteuttamaan unelmiaan journalismiopintojen parissa. Haastattelu tehtiin swahiliksi. Haastatteluhetkellä minulla ei ollut mitään käsitystä, mitä siinä keskusteltiin tai mitä asioita haastateltava kertoi. Lopulta kuitenkin päädyimme siihen tulokseen, että minä teen englanninkieliset voiceoverit, eli dubbaukset, tarinaan. Täytyy myöntää, että se oli hieman haasteellista…Teksti ei ollut tuttu ja radiostudiossa oli lämmintä valehtelematta ehkä se +35 astetta. Lisäksi ympärillä oli 5 muuta opiskelijaa kuuntelemassa. Parin (viiden!!) yrityksen jälkeen se saatiin purkkiin deadlinen lähestyessä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kävin välillä seuraamassa muiden ryhmien työskentelyä ja lievää tuskaa oli aistittavissa myös muiden editoinnissa. Little by little, jokainen ryhmä sai videon torstain puolella valmiiksi. Meidän suomalaisten kesken juhlimme lopputulosta ravintola Sai Villan riisillä ja Chicken Tikka Masalalla ja tietenkin paikallisella oluella, Kilimanjarolla. Ilta venyi hieman, koska juttua riitti 🙂

Näkymät ravintola Sai Villasta Iringan ylle.

Näkymät ravintola Sai Villasta Iringan ylle.

Perjantaina oli meidän viimeinen päivä yliopistolla, myös projektin päätöspäivä. Saimme vieraita myös Suomen Tansanian suurlähetystöstä. Jokainen ryhmä esitteli lopputuotokset ja saimme niistä palautetta. Kaikilla oli hieman haikea olo, koska tiesimme projektin tulleen päätökseen.

Illalla meillä oli projektin päätösillallinen Mama Iringa -ravintolassa. Tarjolla oli hyvää italialaista ruokaa, puheita ja halauksia riiitti ja valokuvia otettiin sadoittain. Meille myös jaettiin todistukset projektiin osallistumisesta. Ilta oli erittäin onnistunut ja muistamme sen varmasti vielä pitkään. Lopuksi lähdimme vielä paikallisten opiskelijoiden kanssa Iringan yöhön ja aamulla parin tunnin yöunilla kohti kotimatkaa. No worries, hakuna matata!

Onnellisin Terveisin
Nella

In English
On Thursday it was time to finish our projects. In the morning it seemed like each group would still have a long day coming up. For example my group hadn’t done editing part, voiceovers etc yet.

Our story is about girl who studies in University of Iringa and who has made her dreams come true dispite of her physical limitations. The interview was made in Swahili. I made voiceovers in English to our story. I have to say that it was a bit of a challenge…But after few times I did it 🙂

Little by little each group finished their projects on Thursday. We Finns went to restaurant Sai Villa to celebreat this with Tikka Masalas and for sure Kilimanjaros!

Friday was our last day in Iringa. We had speacial guest from the Finnish Embassy in Tanzania. Each group presented their final project and we got feedback of these. We had a liitle wistful feelings because we knew that the projects had come to an end.

In the evening we had a closing seremony and dinner in restaurant Mama Iringa. The evening was very special and we will remember it for a long time. After dinner we went to nightclub with other students and after a couple hours of sleep it was time to start journey back home. No worries, hakuna matata!

With happy regards

Nella

Fistpumpien luvattu maa

Kämpän lämpötila hipoo mukavuusalueen ylärajoja. On pakko avata ikkuna.

Virhe.

Ennen kuin kukot ovat saaneet unihiekat pois silmistään, imaamit julistavat jo uskontonsa ilosanomaa. Rukoustorneista kantautuva kutsuhuuto leijailee uinuvan naapuruston korviin. Parhaimmillaan imaamit innostuvat ja vetävät komean dueton: toinen vetää pohjasävelet; toiselle jää tilaa sooloilulle.

Kun edellisestä yöherätyksestä on selvitty, saapuu naapurin kyyti. Viisi ponnekasta tööttäystä kertoo, että alapuolella pölyinen Pösö on valmiina kohti pomppuisia hiekkateitä. Viimeistään kun naapuruston täyttää tuoreimpien hittibiisien jyske, tietää, että on aika nostaa malariaverkot ja metsästää vessan torakat ennen aamutoimituksia.

Banaanipätkän ja ananaksen tyngän jälkeen on aika marssia tienposkeen.

Ihminen tuntee olevansa elossa vasta, kun syanidin käryinen hikikainalo polttaa nenäkarvoja. Sitä luulee, että bussi on täynnä. Seuraavalla pysäkillä mukaan nousee kuitenkin kaksi naista banaaniterttujen ja vesisankojen kanssa. Sama toistuu niin kauan kunnes bussi uhkaa fysiikan lakeja. Yrität laskea, kuinka monta ihmistä bussissa on: pääset pariinkymmeneen, kunnes sekoat laskuissa.

Kiusalliset tilanteet jatkuvat koulussa. Fistpumpien, sormien napsauttelujen ja veljellisten kättelyiden sekamelska ihmetyttää kalpeaihoista veljeä. Lämmin annos afrikkalaista ystävällisyyttä on kaikesta huolimatta varsin piristävää.

Kahden tunnin odottelun jälkeen selviää, että opettaja onkin toisessa kaupungissa. Se siitä koulupäivästä.

Kotimatkalla keskustelu ajautuu mustien veljien ja siskojen ihmissuhdekiemuroihin. Nainen ei tee aloitteita, koska hän olisi tällöin joko prostituoitu tai hullu. Kohtalona on odottaa ja toivoa ihastuksen aloitetta. Veljien kädet ovat vapaammat. Mitä periksiantamattomampi, sitä rakastettavampi. Mitä kliseisempi, sen onnistuneempi.

Vaikka päivällä afrikkalaiset läpät ja fistpumpit lentävät, iltamyöhällä veljien ja siskojen kanssa keskustelu jää usein pintapuoliseksi. Liekö syynä englannin kielen small talk -kulttuuri vai afrikkalainen kohteliaisuus. Hautautuvatko omat ongelmat ja mielipiteet pölyisten hiekkateiden pientareille?

Kun on aika laittaa malariaverkot jälleen säppiin, yksi asia on varma: väriä on tullut iholle – myös henkisellä tasolla.

IMG_4723

Veljekset Sami ja Juuso

Hiljaa hyvä tulee?

Viikko pyörähti käyntiin maanantaina field dayn merkeissä. Koko maanantai oli siis varattu juttujen tekoon ryhmissä. Aiheet olimme esitelleet aiemmin perjantaina koulussa.

Prosessi jutun aiheen valitsemisesta valmiiseen työhön on monivaiheinen ja melko pitkäjänteinen.

Afrikkalaisen mentaliteetin ja African Timen puitteissa haastattelujen sopiminen etukäteen on melko haasteellista. Esimerkiksi oman ryhmäni haastateltava oli yllättäen joutunut lähtemään kaupungista matkustamaan. Ei sen enempää tietoa. Toisen ryhmän haastateltava lähti kesken haastattelun vaeltamaan johonkin lähistölle. He odottivat haastateltavan paluuta noin kolmisen tuntia.

Oma ryhmäni haastatteluhommissa maanantaina

Oma ryhmäni haastatteluhommissa maanantaina. Löysimme onneksi uuden haastateltavan poismatkustaneen tilalle.

Maanantai meni siis enemmän tai vähemmän jokaisella ryhmällä puuhastellessa ja pyöriessä ympäri Iringaa haastateltavien ja kuvien perässä. Eräs ryhmä kävi ministeriössä hakemassa seitsemän lupakirjettä (ja koululta yhden), jotka he tarvitsivat jutun tekoa varten.

Afrikkalaisen mentaliteetin lisäksi kielimuuri on asettanut joitakin haasteita. Tavoitteena oli, että haastattelun voisi tehdä englanniksi, mutta jos ei onnistu, niin swahiliksi. Loppuen lopuksi kaikki ryhmät taisivat tehdä haastattelunsa swahiliksi. Se tarkoittaa tietenkin sitä, että vain swahilia puhuva pystyivät haastattelun tekemään ja pystyvät editoimaan audion. Lisäksi juttuun on tehtävä voice overit tai tekstitykset englanniksi, jos haastateltava puhuu swahilia.

Itse olen omassa ryhmässäni ainoa, joka ei puhu swahilia. Ryhmäläiseni alkavat helposti puhua swahilia keskenään, jolloin putoan tietenkin kärryiltä ja joudun välillä huomauttamaan että, jou englantia kiitos.

Kävimme myös haastetalvamme kotona Iringan laitamilla.

Kävimme myös haastetalvamme kotona Iringan laitamilla.

Tiistaina meillä oli aamulla Audacity-editointiohjelman opetusta. Paikalliset ovat editoineet yleensä Audition-ohjelmalla ja meidänkin ryhmässä editointi tehdään sillä. Iltapäivä oli jälleen varattu field workiin. Osa ryhmistä lähti vielä tekemään haastatteluja ja ottamaan kuvia, osa jäi kampukselle suunnittelemaan jutun käsikirjoitusta.

Keskiviikko ja torstai on varattu kokonaan juttujen editoinnille. Juttujen pitää olla siis perjantaiaamuna esittelyvalmiina.

Keskiviikon jälkeen jokaisen ryhmän juttu vaikuttaa olevan melko vaiheessa vielä. Audio ei taida olla kuin yhdellä tai kahdella ryhmällä valmiina ja sitten edessä on vielä WeVideolla slideshow’n tekeminen audion yhteyteen. Suurimmalla osalla ryhmistä siis vielä audion viimeistelyä tämän lisäksi.

Tekniikan puolelta me suomalaiset olemme melko tuutoroivassa roolissa ryhmissämme, vaikkakin swahilinkieliset haastattelut hieman vaikeuttavat auttamista. Paikallisiin verrattuna meillä on enemmän kokemusta journalistisen jutun tekemisestä, mutta journalistisen jutun tekemisessä on eri kulttuurien välillä toisaalta myös isoja eroja. Se on asia, jonka voisi sanoa parhaiten oppineen, erot journalismissa kulttuurien välillä. Se on myös ollut yksi haaste juttujen tekemisessä, koska eri kulttuureista tulevat opiskelijat näkevät journalistisen jutun tekemisen eri näkökulmista.

Taksi vie ja jalat tuo. Iringan laitamilta takaisin majoitukseemme tultiin kävellen maanantaina.

Taksi vie ja jalat tuo. Iringan laitamilta takaisin majoitukseemme tultiin kävellen maanantaina.

Työtä riittää siis vielä ennen kuin saamme juttumme valmiiksi ja haasteita riittää. On swahilia, viruksia tietokoneilla, kääntämistä, nettiongelmia, mutta hiljaa hyvä tulee? Toivottavasti, kunhan ei liian hiljaa, koska julkaisu on perjantaina!

Tuntuu oudolta, että kurssi on aivan loppumetreillä. Lauantaiaamuna lähdemme jo kohti Dar Es Salaamia ja sunnuntaina hieman ennen puolta yötä lähtee lento kohti Amsterdamia.

Mutta nyt vedetään syvää henkeä ja huomenna taistellaan jutut valmiiksi. Peukut pystyyn netti on jotenkuten huomenna puolellamme!

”There is nowhere to rush in this world, right?”

Lotta

 

Shortly in English

This week we started doing our digital stories. Monday was field work day. The whole day was reserved for the groups to do their interviews and take the pictures they needed.

Every group seemed to face different challenges. Our group’s interviewee had had to travel, so he was out of town. Other group’s interviewee just wondered off in the middle of the interview and one group had to go to the ministry to get seven permission letters to do their work.

On Tuesday we first had an introduction to Audacity editing software. Most of the locals use Audition and our group is also editing the audio with it. The afternoon was again reserved for the group work. Some of the group did some more interviews and took photos and some started to work on their material and the script.

Wednesday and Thursday are reserved only for group work. After Wednesday pretty much every group is still working on their audio and hasn’t started working on the slideshow with WeVideo.

So still much work ahead… tomorrow we have to work hard so that we will get the stories done by Friday!

Now it’s time for some sleep. Good night,

Lotta

African Time

Urban Dictionary:

”Similar to International Time, African time is when one says they will arrive at a certain time, but arrive much later.

It should be noted that almost every African (on both the leaving and receiving end) does this. So, if one does actually arrive on ”American time,” don’t be surprised if a party is still getting set up, a person is still getting ready, etc etc.”

timeduafriq1

Niin, African Time tuntuu olevan yleinen käsitys epämääräisestä ajasta, joka ei välttämättä ole minutilleen silloin kun on sovittu. Aiemmin matkustaessa olen ymmärtänyt Island time -käsityksen, mutta afrikkalainen aika tuntuu olevan oma lukunsa. Tämä on kliseistä yleistystä, mutta jo tässä lyhyessä ajassa useampi tilanne puhuu puolestaan. Ei myöskään kannata sekoittaa etelä-eurooppalaista aikakäsitystä afrikkalaiseen, ne eivät ole verrattavissa toisiinsa.

Dar Es Salaamista Iringaan lähdettäessä me suomalaiset olimme säntillisesti klo 7 aamiaisella (miten muutenkaan), että ei myöhästytä sovitusta ajasta. Tarkoitus oli lähteä klo 8 rahan vaihdon jälkeen kohti Iringaa. Pääsimme liikenteeseen klo 11 jälkeen, parin mutkan jälkeen. Puuhastelua riitti, mutta mitään ei tapahtunut. Näitä ehkä meille eniten haasteellisimpia kulttuurieroja, jos jotain pitää saada oikeasti aikaan. Lomaillessa African Time olisi täydellinen. Mietittiin tänään, miten täällä saadaan seitsemän päiväiset sanomalehdet julkaistua? Kun haastateltavat ei saavu paikalle ajoissa, tapaamiset peruuntuvat, yksi ei saavu paikalle ollenkaan, toinen nukkui pommiin ja viimeinen lähti toiseen kaupunkiin.

10486389_10152835734045132_5732632578905277804_o

Ajasta sopiminen on haasteellista. Eilen aloitimme varsinaisen kenttätyön projekteissamme, eli teemme haastatteluja ja etsimme materiaalia koulun ulkopuolelta. Kukaan meistä suomalaisista opiskelijoista ei ollut varma aamulla, mihin aikaan ja missä on tarkoitus tavata muun ryhmän kanssa. Tapaamisen sopiminen parin päivän päähän tuntuu suht mahdottomalta. Meillä länsimaalaisilla on taipumus arkipuuhastelussa miettiä tulevaisuutta, täällä taas ollaan  vahvasti tässä ja nyt, ei murehdita liikaa tulevaa. Aikataulut ovat kotona tarkkoja, täällä joustavia, jos niitä on ollenkaan. Myöhästymistä ei pidetä huonona käytöstapana. Se asettaa meidän kärsivällisyyden uudelle levelille, mikä tekee hyvää ja tekee hommasta haasteellisempaa. Meinasin turhautua ja joutua puhaltelemaan tänään ensimmäistä kertaa. Ihmiset ovat kuitenkin sydämellisiä ja meistä aidosti kiinnostuneita, joten pieni turhautuneisuus ei ole vakavaa. Lisäksi meillä on lehmän hermot kun palaamme kotiin!

Käytiin Juuson kanssa kiertelemässä eilen iltapäivällä Iringan keskustaa, kun Lotta ja Sami olivat vielä kenttätöissä.

Käytiin Juuson kanssa kiertelemässä eilen iltapäivällä Iringan keskustaa, kun Lotta ja Sami olivat vielä kenttätöissä.

Ananaskaupoilla.

Ananaskaupoilla.

Viime perjantaina lähdimme porukalla ulos. Juuso oli sopinut paikallisten luokkakavereiden kanssa, että he noutavat meidät autolla majapaikan edestä klo 22. Aikaa kului, eikä kyytiä kuulunut. Täällä ei ole hyvä idea lähteä pimeässä haahuilemaan, joten päätimme jos kyytiä ei kuulu 40 minuuttiin, tilaamme taksin. Puolen tunnin odottelun jälkeen toivoa oli vielä 10 minuutin verran. Lopulta soitimme Elialle (taksikuskimme) ja hän saapui 5 minuutin päästä (myös taksikuskit ovat ajoissa!!). Kun pääsimme perille, yökerhossa ei ollut meidän lisäksi muita, kun sikeitä vetävä ja tiskin päällä puolittain makaava baarimikko. Olimme hieman huvittuneita tilanteesta. Paikalliset saapuivat paikalle yhden paikkeilla ja ihmettelivät, miten hitossa me oltiin jo siihen aikaan liikenteessä. He olivat käyneet meidän hotellilla puolenyön jälkeen, eikä meitä näkynyt. African Time…….

Kysyin eilen ghanalaiselta vaihtarikollegalta, onko heillä yhtä liukuva aikakäsitys. Vastaus kuului jokseenkin näin: ”Nella, you have to learn. African time is an African time. Relax there’s nowhere to hurry in this world, right.” Kai se on hyväksyttävä, ainakin täällä.

Top 3 upein auringonlasku, jonka olen nähnyt. Ihan käsittämättömiä!

Top 3 upein auringonlasku, jonka olen nähnyt. Ihan käsittämättömiä!

Seuraavaksi blogia päivitetään vähän miehisemmästä näkökulmasta. Let the boys talk!

With Love,

Nella

Shortly in English:

African Time seems to be general understood from some time which is not like the minute timetable which we Finns prefer. In the past while traveling I have learned what is the Island Time but the African time has it’s own meaning. Do not mix for example South European time to African time.

I thought for a moment this thing and theory that we Westerners have. We think a lot about for future. People in Tanzania are living here and now. The schedules are accurate, here very flexible. The delay is not considered as a bad habit of behaviour. It places our patience to a next level, it will make good for us! And to add something people are so friendly here so time is not that big deal.

Yesterday I asked from our collegue from Ghana if they have the same flexible time than in here. Answer was something like this: ”Nella, you have to learn. African time is African time. Relax there’s nowhere to hurry in this world, right.”

The next blogtext will be updated a bit from masculine perspective. Let the boys talk!

With Love,

Nella