Fistpumpien luvattu maa

Kämpän lämpötila hipoo mukavuusalueen ylärajoja. On pakko avata ikkuna.

Virhe.

Ennen kuin kukot ovat saaneet unihiekat pois silmistään, imaamit julistavat jo uskontonsa ilosanomaa. Rukoustorneista kantautuva kutsuhuuto leijailee uinuvan naapuruston korviin. Parhaimmillaan imaamit innostuvat ja vetävät komean dueton: toinen vetää pohjasävelet; toiselle jää tilaa sooloilulle.

Kun edellisestä yöherätyksestä on selvitty, saapuu naapurin kyyti. Viisi ponnekasta tööttäystä kertoo, että alapuolella pölyinen Pösö on valmiina kohti pomppuisia hiekkateitä. Viimeistään kun naapuruston täyttää tuoreimpien hittibiisien jyske, tietää, että on aika nostaa malariaverkot ja metsästää vessan torakat ennen aamutoimituksia.

Banaanipätkän ja ananaksen tyngän jälkeen on aika marssia tienposkeen.

Ihminen tuntee olevansa elossa vasta, kun syanidin käryinen hikikainalo polttaa nenäkarvoja. Sitä luulee, että bussi on täynnä. Seuraavalla pysäkillä mukaan nousee kuitenkin kaksi naista banaaniterttujen ja vesisankojen kanssa. Sama toistuu niin kauan kunnes bussi uhkaa fysiikan lakeja. Yrität laskea, kuinka monta ihmistä bussissa on: pääset pariinkymmeneen, kunnes sekoat laskuissa.

Kiusalliset tilanteet jatkuvat koulussa. Fistpumpien, sormien napsauttelujen ja veljellisten kättelyiden sekamelska ihmetyttää kalpeaihoista veljeä. Lämmin annos afrikkalaista ystävällisyyttä on kaikesta huolimatta varsin piristävää.

Kahden tunnin odottelun jälkeen selviää, että opettaja onkin toisessa kaupungissa. Se siitä koulupäivästä.

Kotimatkalla keskustelu ajautuu mustien veljien ja siskojen ihmissuhdekiemuroihin. Nainen ei tee aloitteita, koska hän olisi tällöin joko prostituoitu tai hullu. Kohtalona on odottaa ja toivoa ihastuksen aloitetta. Veljien kädet ovat vapaammat. Mitä periksiantamattomampi, sitä rakastettavampi. Mitä kliseisempi, sen onnistuneempi.

Vaikka päivällä afrikkalaiset läpät ja fistpumpit lentävät, iltamyöhällä veljien ja siskojen kanssa keskustelu jää usein pintapuoliseksi. Liekö syynä englannin kielen small talk -kulttuuri vai afrikkalainen kohteliaisuus. Hautautuvatko omat ongelmat ja mielipiteet pölyisten hiekkateiden pientareille?

Kun on aika laittaa malariaverkot jälleen säppiin, yksi asia on varma: väriä on tullut iholle – myös henkisellä tasolla.

IMG_4723

Veljekset Sami ja Juuso

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s